Tietoisku: What on earth am I doing here? Ja minkälaisissa oloissa asustelen?

Kuten aiemmin olen maininnut, olen Boliviassa ICYE-järjestön kautta. ICYE eli International Cultural Youth Exchange on voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö, joka lähettää ja vastaanottaa nuoria (ja välillä vähemmän nuoria) ihmisiä eri puolille maailmaa vapaaehtoistyöhön. Järjestöllä on useassa maassa omat maakohtaiset toimistonsa, joista Suomen toimisto tunnetaan nimellä Maailmanvaihto http://maailmanvaihto.fi/. ICYE on toiminut hyvin pitkään vapaaehtoiskentällä, ja järjestelyt onnistuivatkin mielestäni erittäin hyvin kokemuksen tuomalla varmuudella. Tietenkin Bolivian päässä on ollut joitain hankaluuksia, mutta olisin ihmetellyt mikäli kaikki olisi sujunut kuin vettä vain latinalaisen kulttuurin tuntiessani.

Vapaaehtoistyöpaikkoja minulla on tällä hetkellä kaksi. Toivon, että jossain vaiheessa saan vielä kolmannenkin. (Mahdollinen) kolmas työpaikka oli nimittäin se, minkä olin alunperin ilmoittanut Bolivian ICYE:lle valitsevani työkseni. Sen alkamisesta ei vaan ole vielä minkäänlaista varmuutta. Sitä odotellessa olen kuitenkin tyytyväinen nykyisiin työpaikkoihini, joista toinen on järjestö, joka auttaa kengänkiillottaja-lapsia (Lustrabotas) ja toinen perinteisempi ihmisoikeusjärjestö. Tällä hetkellä olen Lustrabotas-projektissa aamupäivisin ja iltapäivisin ihmisoikeusjärjestössä. Tarkempaa kuvausta työpäivistäni on luvassa myöhemmin blogissani.

Asun La Pazissa bolivialaisessa perheessä alueella nimeltä Los Pinos. Los Pinos sijaitsee eteläisessä kaupunginosassa, joka on hyvin turvallisen oloinen alue. Etenkin Los Pinos on mukava, pieni ja uudehko asuinalue, jossa ei ainakaan vielä tähän mennessä ole ollut mitään ihmeempää rikollisuutta. Ainoa ikävämpi puoli eteläisessä kaupunginosassa asumisessa on se, että keskustaan matkaamiseen kuluu pahimmillaan yli tunti aikaa ruuhkasta riippuen. Muuten asuminen täällä on oikein leppoisaa.

Zona Suria

Samaa näkymää Zona Surista

Host-perheeni kuuluu Bolivian kasvavaan ylempään keskiluokkaan, jolla on varaa kahteen autoon, isoon taloon hyvällä alueella, muutamaan televisioon ja useaan makuuhuoneeseen omilla kylpyhuoneillaan. Perheeseen kuuluu äiti, isäpuoli sekä kaksi tytärtä (18- ja 23-vuotiaat) ja kaksi koiraa. Nuorempi tyttäristä on tällä hetkellä ICYE Bolivian kautta Sveitsissä vapaaehtoistöissä vuoden verran, mistä syystä perhe on ottanut minut majoitukseen. Perhe saa nimittäin oman tyttärensä vapaaehtoisjakson maksusta alennusta majoittaessaan Boliviaan tulevan vapaaehtoisen.

Host-äiti ja -sisar

Lempparikoirani Lola, joka ei valitettavasti saa tulla taloon sisälle kuin ruokailemaan

Perheen lellikkikoira Salvador (Salva)

Kun luin kotiini ennen lähtöä tulleesta infokirjeestä, että asuisin Boliviassa host-perheessä, heräsi mielessäni pieni epäilyksenpoikanen. Olen nimittäin asunut jo 14 vuotta omillani, joten yhtäkkiä perheessä, ja vielä vieraassa sellaisessa, asuminen kuulosti hankalalta. Ajattelin kuitenkin, että kyseessä on enemmänkin mahdollisuus. Nimittäin mahdollisuus tutustua bolivialaiseen kulttuuriin paremmin ja mahdollisuus oppia espanjankieli nopeammin. Nyt olen asunut perheessä jo vajaa kaksi kuukautta ja tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin. Perheenjäsenet vaikuttavat suurimmaksi osaksi mukavilta ja ystävällisiltä ihmisiltä. He ovat myös antaneet minulle omaa tilaa, mikä ei ole aina itsestään selvää täällä. Boliviassa lapset elävät vanhempiensa kanssa pitkälle aikuisuuteen, vähintään siihen asti, kunnes saavat työpaikan ja monet vielä vuosia senkin jälkeen. Muun muassa host-sisareni isä asuu samassa taloudessa oman isänsä kanssa. Näin ollen bolivialaiset vanhemmat ovat usein hyvin suojelevia lapsiaan kohtaan, vaikka nämä olisivat aikuisia, ja ”lapsilla” on monesti kotiintuloajat.

Vaikka host-perheeni vaikuttaa mukavalta, en aina kuitenkaan tiedä onko kaikki täysin kunnossa välillämme. Boliviassa ei ole tapana sanoa suoraan, mikäli jonkun henkilön kanssa on ongelmia. Tai sitä ei sanota suoraan kyseiselle henkilölle, mutta ongelmista voidaan kyllä puhua henkilön selän takana. Aika siis näyttää, kuinka sujuvasti perheen kanssa tulevat asiat menemään, vai saanko jossain vaiheessa kuulla kiertotietä tietämättäni aiheuttamistani ongelmista.

Host-perheeni kotitalo (ensimmäinen taloista) 

Olohuonetta

Lisää olohuonetta

Näkymää huoneeni ikkunasta, pilvet peittävät usein aamuisin taustalla häämöttävät vuoret

Huoneeni, joka on Sveitsissä tällä hetkellä asuvan tyttären huone

Huoneeni

Se mikä minua hieman hämmentää host-perheessäni on heidän, tai pikemminkin host-äitini, suhtautuminen vähempiosaisiin, tummaihoisiin ja perheen toiseen koiraan. Perheen tytär on suvaitsevaisempi ja todella eläinrakas, mutta äidin ajatukset eivät aina kohtaa omiani. Hän on hyvin ennakkoluuloinen ja jyrkkä mielipiteissään, minkä lisäksi hän kohtelee perheen toista koiraa mielestäni huonosti antaen rakkauttaan vain pilalle lellitylle chihuahualle. Perheen luona käy myös siivooja/kodinhoitaja Vicky kahden päivän ajan viikossa. Vicky on cholita eli perinteiseen asuun pukeutuva, alkuperäiskansaan kuuluva nainen. Vicky asuu El Altossa, mutta käy viikon jokaisena arkipäivänä siivoamassa Zona Surin keskiluokkaisten perheiden koteja ja asuu nämä päivät perheiden luona poissa omien lastensa luota. Myöskään Vicky ei mielestäni saa täysin asianmukaista kohtelua host-perheessäni, vaan häntä käskytetään kuten kotiapulaisia aikoinaan. Hän ei myöskään esimerkiksi syö perheen kanssa yhdessä, vaan tekee perheelle ruoat ja syö yksin vasta muiden noustua pöydästä. Tämäkin on laittanut miettimään suhtautumistani perheeseen. Olen kuitenkin harkinnut, ettei ole minun asiani tyrkyttää omia ajatuksiani ihmiselle, joka on ottanut minut asumaan luokseen. Tuon toki ajatukseni hänen tietoonsa, mutten yritä pakottaa häntä ajattelemaan tavallani, vaikka välillä harmittaa kuulla kuinka suvaitsemattomasti joku ajattelee toisista ihmisistä. Tämä on ehkä tätä erilaiseen kultuuriin tutustumista, koska täällä hyvin moni ajattelee samalla tavoin, kuin host-äitini. Toisaalta kuitenkaan rasismi ja muiden ihmisten tai eläinten sekä luonnon huono kohtelu ei voi olla niin sanotusti kulttuuria, jota pitäisi suvaita sen nimissä. Nämä ovat vaikeita asioita muuttaa yksittäisenä vapaaehtoistyöntekijänä, mutta toivon että joitain ajatuksia jäisi host-äitini päähän muhimaan hänen kuullessaan minun mielipiteitäni.

Vicky, perheessä kuukauden kanssani samaan aikaan asunut japanilainen vapaaehtoistyöntekijä sekä minä itse