Matkajärjestelyistä ja vapaaehtoistyöstä

Miksi lähdin vapaaehtoistyöhön Etelä-Amerikkaan? Siis ihan ilman palkkaa ja vieläpä itse maksan siitä, että teen töitä ilmaiseksi! Ja Boliviaan, eikö se ole tosi vaarallinen paikka? Tässäpä muutamia kysymyksiä, joita minulle on esitetty.

No, tietenkin auttamisenhalun lisäksi minulla oli muitakin syitä lähteä matkaan. Halusin saada kokemusta kenttätyöskentelystä ja sen lisäksi työstä ihmisoikeusjärjestössä, joten ajattelin vapaaehtoistyön olevan helppo väylä saada sitä. Niin ja hyvä on, mainitaan nyt sekin, että irtiotto hektisestä työelämästä oli myös bonus. Niinpä tammikuussa 2013 googletin eri vaihtoehtoja tehdä vapaaehtoistyötä. Ja nimenomaan Etelä-Amerikassa, koska halusin työkokemuksen lisäksi oppia puhumaan espanjaa sujuvasti (tai ainakin paremmin kuin nyt).

Mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön löytyy paljon, joko itse työpaikkaa etsien tai sitten suomalaisen tai ulkomaalaisen järjestön kautta. Halvimmaksi tulisi etsiä itse työpaikka, joko netin kautta Suomesta käsin tai paikan päältä. Toisaalta helpointa taas on mennä järjestön kautta, joka hoitaa kaikki käytännön järjestelyt ja lähettää ihmisiä työpaikkoihin, joilla ainakin yleensä on kokemusta vapaaehtoistyöntekijöistä. Mutta järjestön kautta meneminen yleensä maksaa ainakin jonkin verran. Selaillessani tietoa netistä silmiin pisti järjestö Maailmanvaihto, jonka toiminta vaikutti hyvin organisoidulta ja heillä oli muutama erittäin kiinnostavan kuuloinen projekti Etelä-Amerikassa. Niinpä sitten aikalailla heti pisti hakemuksen menemään, sillä hakuaika kyseisiin projekteihin oli piakkoin päättymässä. Samaan aikaan tapahtui monta muutakin asiaa, kuten uusi työpaikka, joten päätin lykätä vapaaehtoistyön aloittamista seuraavan vuoden alkuun.

Lykkääminen tarkoittikin sitä, että hyvin saatoin jättää koko asian ajatuksista. Toukokuussa oli Maailmanvaihdon leiri vapaaehtoistyöhon vuonna 2013 – 2014 meneville. Siellä koko asia jälleen muistui mieleen ja jotenkin aloin ajattelemaan ensimmäistä kertaa, että tässähän ollaan kai oikeastikin lähdössä vajaan vuoden päästä asumaan toiselle puolelle maapalloa. Vaikka olen asunut ulkomailla aeimminkin pariin otteeseen, niin on se silti aika jännää lähteä täysin eri kulttuuriin asumaan ja työskentelemään kielellä, jota ei osaa kovinkaan hyvin.

No, vuosi meni töitä tehdessä, ja tuleva matka jälleen unohtui mielestä. Kunnes tuli joulukuu ja oli aika laittaa papereita eteenpäin. Boliviaan vapaaehtoistyöhön lähtiessä tulee hankkia etukäteen kuukauden voimassa oleva viisumi (objeto determinado visa). Ongelmalliseksi asian tekee se, ettei Bolivialla ole Suomessa suurlähetystöä. Onneksi lähin suurlähetystö sijaitsee niinkin lähellä, kuin Ruotsissa. Viisumia varten piti lähettää nippu kaikenmaailman papereita ja passi. Laitoin lähetyksen menemään joulukuun puolessa välissä. Lähtö Boliviaan oli helmikuun alussa, ja kun tammikuun 24. päivään mennessä ei ollut passia kuulunut takaisin, aloin jo hieman huolestua. Turhaan, sillä passi tuli takaisin muutaman päivän päästä hyvissä ajoin (4 päivää) ennen suunniteltua lähtöä. Mañana-fiilis.

No, kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömssössä. Yllättäen viikko ennen lähtöpäivää sainkin kuulla joutuvani pieneen leikkaukseen. Leikkaus sinänsä ei ollut mitenkään erityinen juttu, mutta lääkärin mukaan kannattaisi odottaa ainakin kaksi viikkoa, että leikkaushaava menisi kunnolla umpeen. Jouduin sitten hankkimaan uuden lentolipun. Ja suosittelen lämpimästi lentolippujen ostamista Kilroyn kautta, koska lippujen vaihto heidän avullaan onnistui todella sutjakkaasti. Lisähuomautuksena se, että en voi kyllä suositella American Airlinesia, koska lentoyhtiö on tähän mennessä muuttanut paluulentojen aikataulua jo muutamaan otteeseen. Toisaalta näissäkin muutoksissa Kilroy on toiminut hyvänä välikätenä.

Kaikkien kommelluksien jälkeen (mm. viimeisenä päivänä tajusin ostaa uuden puhelinliittymän, joka toimisi Boliviassa) pääsin lopulta matkaan 12.helmikuuta.